Mietin aina välillä onko minussa jotain pielessä, kun säästäminen tuntuu minulle niin hyvältä... Miksi minulle tuo iloa ja tyytyväisyyttä nähdä numeroiden kasvavan digitaalisella näytöllä? Tätä ajatusta lähdin tässä postauksessa tarkastelemaan.
Tilanne on omalla kohdallani aina ollut näin, muistan nimittäin lapsuudestani saaneeni suurta tyydytystä siitä, että Nordean karhupankkiini kertyi lisää kolikoita ja sen paino kädessäni kasvoi. Myöhemmin suurinta iloa alkoivat tuoda setelit: ne eivät painaneet mitään, mutta pikkuhiljaa aloin ymmärtää niiden olevan arvokkaampia kuin kaikki kolikot yhteensä. Perheenjäseneni kutsuivatkin minua leikillisesti Kroisokseksi ja Roope Ankaksi, sillä siinä missä sisarukseni tykkäsi käyttää saamansa rahat mahdollisimman pian, minä laitoin ne aina ensin talteen.
Kolikon toisena puolena en nauti shoppailusta juuri laisinkaan. Tälläkin hetkellä kuljen tennareilla, sillä en yksinkertaisesti ole jaksanut käydä etsimässä itselleni talvikenkiä. Välillä tykkään kierrellä kauppoja ja katsella nättejä tavaroita tai vaatteita, mutta päätöksenteko niiden ostamisesta ei tuota minulle juurikaan onnea. Erityisesti ns. pakollisia ostoksia kartan ja jos minun pitäisi löytää jokin tietty asia, saatan viivytellä sen hankkimista vaikka kuinka pitkään. Toisaalta on elämässäni ollut myös aikoja jolloin tilailin paljon vaatteita, mutta huomasin jo silloin, ettei se tehnyt minusta eri ihmistä tai korjannut ongelmiani (osa vaatteista oli kyllä ihan hyviä ja käytössä vielä tänäänkin).
Luulen, että minulla on jo nuoresta asti ollut jonkinlainen tarve hankkia rahan kautta turvaa ja vakautta elämääni. Jos tiedän, että voin milloin vain ostaa tikkarin (tai kymmenen) Nordea-karhun vatsassa olevilla rahoillani, ei minun yhtäkkiä teekään samalla tavalla mieli ostaa tikkaria juuri nyt. Raha on taannut minulle sen, että voin tyydyttää tarpeeni milloin vain itse haluan, enkä ole riippuvainen esim. vanhemmistani tässä suhteessa. Uskon, että olen jollain tasolla ymmärtänyt melko nuorena, että raha on itsessään minulle arvokasta, ei pelkästään sen takia minkä esineen sillä voi ostaa, vaan sen luomien mahdollisuuksien takia.
En muista, että olisin lapsuudessakaan erityisesti säästänyt jotain suurta ostosta varten. Minä vain säästin, ilman mitään suurempaa suunnitelmaa. Usein kuuluu neuvottavan, että lapsille voi opettaa rahan arvoa esim. tiettyyn leluun säästämisen kautta. Tuntuu kuin olisi itse hypännyt tämän vaiheen yli suoraan rahan arvon ymmärtämiseen vaihdon välineenä kaikkeen. En myöskään aikuisena ole juurikaan säästänyt mitään kohdetta tai matkaa varten, vaan rahaa on vain aina ollut sen verran puskurissa, että matkan onnistuminen ei ole ollut siitä kiinni. Sitten matkan jälkeen rahaa on taas jäänyt yli ja matkan kuluttamat varat ovat täydentyneet uudelleen.
Tuntuukin siltä, että jo säästäminen itsessään on minulle siis mielekästä, ilman mitään erillistä kohdetta. Veikkaan tämän liittyvän itselläni rahan tuomiin mahdollisuuksiin ja sitä kautta jo aiemmin mainitsemaani turvallisuuteen. Tämä avaa samalla mielenkiintoisen pohdinnan siitä, minkä takia oikein tähtään tässä blogissa määrittämääni tavoitetta kohti. Tähän teemaan tulenkin palaamaan tulevassa postauksessa.
Kuitenkin nopeasti ajateltuna täytyy siis todeta, että kyseessä on luonnevika, joka on vaivannut minua aina nuoresta lähtien. Raha tuo turvallisuutta ja mahdollisuuksia, ja tämä “turvallisuuden” lisääntyminen tuo minulle hyvää oloa. Tavoitteeni kannalta tämä on kuitenkin ehkä myös vahvuus: ainakaan tähän mennessä säästäminen ei ole vaatinut minulta merkittäviä uhrauksia ja on tosiaan tuntunut enemmänkin vain mukavalta. Toisaalta tiedostan, että riski elämän uhraamiseen säästämisen alttarilla on omalla kohdallani todellinen, ainakin jos en sitä osaisi tietoisesti hallita.
Onkohan muilla taloudellista riippumattomuutta tai vaurastumista tavoittelevilla ihmisillä samanlaisia piirteitä? Entä millä tavoin suhde säästämiseen muuttuu elämänkaaren aikana ja mitäköhän minulla on tällä matkalla edessä? Mielenkiintoisia kysymyksiä, joihin vastaukset varmaankin löytyvät vain jatkamalla matkaa.
-VP