Henkilökohtaisen talouden eri tasot - miltä elämä jokaisella tasolla näyttää ja tuntuu? Mihin näistä sinä pyrit?
Aloitetaan ihan alusta, eli tämänkertainen teksti käsittelee pyramidin ensimmäistä tasoa, taloudellista turvaa. Kuinka paljon rahaa tarvitset tunteaksesi olosi ainakin pääosin turvatuksi? Tämä voi olla kysymys, joita osa ei ole edes miettinyt; toisaalta monille se on mielessä joka päivä ja jokaisessa päätöksessä.
Olen itse kotoisin perheestä, jossa rahat riittivät elämän suurimpiin tarpeisiin, mutta kovin paljoa ylimääräistä ei ollut mahdollista saada ja arjen pyörittäminen vaati ehdottomasti budjetoimista. Emme koskaan eläneet aivan veitsenterällä, tai en ainakaan itse asiaa niin kokenut, mutta lapsuudesta asti oli selvää, että kaikkea mitä haluaa ei tule saamaan. Vanhempieni piti esimerkiksi säästää useamman vuoden ajan, jotta pääsisimme ulkomaanmatkalle, ja nämä ulkomaanmatkat olivatkin siten hyvin odotettuja ja isoja tapahtumia. Kaikkeen raha ei siis riittänyt.
Siltikään en juurikaan kokenut, että meiltä olisi puuttunut mitään suurta lapsuuden aikana. Paljon tästä varmasti liittyy siihen, että vanhempani tekivät uhrauksia omista mielihaluistaan antaakseen meille lapsille hyvän lapsuuden. Toisaalta myös isovanhempani olivat aktiivisesti mukana elämässämme ja tukivat joissain tietyissä ostoksissa, enemmän tosin ehkä vasta kun aloimme olla sisarukseni kanssa vanhempia. Kuitenkin väittäisin, että lapsuuteni on ollut rahallisesti jonkin verran rajoittuneempi kuin varsin monella.
Toisaalta en voi sanoa, että raha olisi itselleni ikinä aiheuttanut kovinkaan suurta stressiä. Olen nähnyt lähipiirissäni ja ystävilläni, kuinka raha ja sen puute saattaa repiä perheitä ja aiheuttaa hyvin suurta tuskaa ja epävarmuutta elämään. Itselläni tilanne ei ole koskaan ollut tämä, vaan karsintaa on tapahtunut ainoastaan ns. turhista ostoksista, eikä meillä esimerkiksi ollut koskaan kalliita harrastuksia. Koin, että tilanteemme oli turvattu, mutta ei paljoa sen yli.
Rahallisen turvan voisikin ehkä ajatella olevan ihan yksinkertaisesti sitä, että uskoa lähitulevaisuuden menoista selviämiseen on. Mikäli ihminen käy töissä (kokopäiväisesti), ehkä tällainen tila voidaan tyypillisesti saavuttaa. Kuitenkin jos mitään säästöjä ei tämän lisäksi ole ja töille tapahtuu jotain, ollaan nopeasti tilanteessa, jossa olo ei olekaan enää kovin turvattu. Turvan tunne onkin varmaan kokonaisuus niin varallisuuden määrää kuin myös oletuksia oman työtilanteen kehittymisestä.
Yleisesti, jos koitamme asettaa jonkinlaisia varallisuusrajoja pyramidin eri tasoille, voi tämä käydä nopeasti haastavaksi, sillä jokaisella on erilaiset toleranssit sille, millaisessa rahallisessa tilanteessa voi tuntea kuuluvansa pyramidin kuhunkin osaan. Voikin olla järkevää, että käytän tässä siis mallina itseäni ja tarkastelen sitä, mitä kukin taso minulle tarkoittaa.
Olen hyvin kiitollinen, että olen saanut elää nuoruuden ja lapsuuden, jossa oloni on ollut kuitenkin aina taloudellisesti turvattu. Koska olen korkeakoulutettu, myös tulevaisuuden kannalta asiat näyttävät valoisilta ja turvallisilta. Se on hyvin paljon verrattuna siihen, mitä moni muu tässä maassa ja erityisesti tässä maailmassa saa kokea, eikä todellakaan itsestäänselvyys. Uskon, että itselleni taloudellisen turvan taso onkin jo toteutunut, sillä ole saanut kasattua jonkinlaisen varallisuuden sijoituksiin, jonka lisäksi olen ensi vuonna valmistumassa korkeakoulusta alalle, jossa ainakin toivottavasti pitäisi olla hyvä työllisyys. Varallisuuteni kestää jonkin verran kolhuja, jonka lisäksi minulla on myös inhimillistä pääomaa koulutuksen muodossa.
Uskon, että taloudellisesti turvattuun oloon tarvitsisin itse tässä elämäntilanteessa ehkä minimissään noin 5000-10 000 euron nettovarallisuuden. Tällöin on mahdollista selviytyä yllättävistä kuluista ja esimerkiksi työttömyyden koittaessa ei ole täysin valtion varassa. Tämä toisin mielenrauhaa myös silloin, jos huonon päivän koittaessa töitä ei vaikka olisikaan.
Kuinka paljon on sinulle tarpeeksi turvallisuuden tunteeseen? Vaatiiko se ainakin jonkinlaista pahanpäivän varalle kerättyä kassaa, vai onko tarpeeksi jos esim. uskoo pystyvänsä jatkamaan töissä ja siten luomaan oman elantonsa aina uudelleen? Entä mitä ajatuksia yllä kuvattu pyramidi herättää? Onko siinä vielä muutettavaa ja kehitettävää?
-VP